Lähdimme maanantaina Finnairin lennolla klo 12.15 Pariisiin. Kaikki olivat reippaina paikalla sovittuun aikaan. Selvisimme myös lähtöselvityksestä ja turvatarkastuksesta ilman suurempia kommelluksia, mitä nyt matkalukkuihin tulevat tarranauhat loppuivat kesken tulostuksen.
Lento Pariisiin sujui aikataulun mukaisesti.
Siirryimme bussilla lentokentältä Pariisiin Opperalle. Bussissa oli mukavna lämmin tunnelma. Sää Pariisissa oli mainio, aurinko paistoi, lämmintä +18 astetta ja bussissa lämmitys päällä.
Opperalta jatkoimme kävellen St Lazaren asemalle mistä junamme Roueniin lähti. Muutamaan sataan metriin kannattaa varata reilusti aikaa koska eteneminen Pariisin ihmisvilinässä kapeilla jalkakäytävillä matkalaukkuja vetäen 11 hengen ryhmänä ei ole mikään nopeustesti
Ja sitten lipun ostoon. St Lazeren asema oli rementoitu viimeisen käyntimme jälkeen. Meillä oli aikaa 30 minuuttia ensimmäisen junan lähtöön. Ensin meidät ohjattiin käyttämään lippu-automaattia. Sitä ennen oli kylläkin tarkistettu, että meillä oli sopiva maksukortti. Automaatilla vasta selvisi, että emme voineetkaan ostaa siitä ryhmälippua vaan meidät ohjattiin lipunmyyntiin. Aikaa lippujen ostoon pitää varata reilusti. Ranskassa ei ole Suomesta tuttua kiirettä. vaan lipunmyyjillä on aikaa keskustella asiakkaiden kanssa. Ja myös asiakkaan kannattaa kysellä lippujen hinnoista. Opiskelijoille on omat hintansa ja meillä opettajilla oli kummallikin erihintaiset liput. Ranskassa kannattaa lipun myynnissä kertoa minkäikäinen matkustaja on, koska eri-ikäryhmille on omat hinnat. Junamatka Roueniin sujui hyvin.
Ps emme kyllä ehtineet siihen ensimmäiseen junaan, mutta seuraava lähti 30 minuutin kuluttua.
Parisiissa saimme tiedon, että yhteyshenkilömme Rouenissa oli loukannut jalkansa eikä olisi meitä vastassa. Saimme tekstiviestinä ohjeet kuinka pääsisimme asunnolle ja miten saisimme avaimet. Majoituspaikkamme on opiskelijahotelli missä henkilökunta on paikalla vain päivässaikaan. Koska saapuimme klo 19 aikoihin henkilökunta olisi jo poistunut. No tämähän ei omatoimisia suomalaisia hätkähdyttänyt, kunnes....
Saavuimme siis asunnollemme Darnétaliin. Löysimme ulko-oven rinteeseen rakennetun talon jyrkkien ja pitkin portaiden päässä. Ensimmäisellä ovikoodilla onnellisesti sisään. Saamiemme ohjeiden mukaan vastaanoton vierestä vihreästä ovesta sisään, postilokeroiden vieressä on postilaatikko, siinä koodilukko ja huoneiden avaimet ovat laatikossa.
Saamastamme viestistä oli jäänyt muutama tärkeä sana pois. Pitikin mennä ohi ensimmäisten postilaatikoiden, toisesta vihreästä ovesta porraskäytävään, portaita pitkin toiseen kerrokseen ja käytävää pitkin kohti cafeteriaa, joka oli keltaisen oven takana ja sieltä löytyivät toiset postilaatikot sekä kaivattu avainlaatikko. Avainten etsintään kului tunti, kuului suomalaiskansallisia loitsuja ja lopuksi erittäin ystävällinen ranskalainen opiskelijaneitonen joka soitteli muutaman puhelun ennen kuin avainkätkö löytyi. Ihan näin selvä se reitti avainkätkölle ei ole, mutta emme viitsi ikävystää lukijoita siitä kuinka monta vihreää ja keltaista ovea matkalla on.
Avaimenetsinäleikissä oli mennyt niin paljon aikaa, että suunnitelmamme käydä hakemassa iltaruoka lähikaupasta ei onistunut, koska kauppa sulkikin ovensa jo klo 19.30. Toista ruokakauppaa ei ollut lähikaduilla. Osallistujia vaivannut pieni matkaväsymyt ja odottelusta johtunut pienoinen pahamielikin häipyi paikallisessa pizzeriassa nautitun kanahampurilaisen ja ison ranskanperuna-annoksen jälkeen. Pizzeriasta oli vesipullot loppuneet joten nuoriso sai janojuomaksi kotiin vielä pullot coca-colaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti