Onneksi pääsi matkaan kavereiden kanssa, joten pystyi jakamaan jännityksen ja koko kokemuksen heidän seurassa.
Ensimmäisellä viikolla hienoimpia asioita olivat yksityisessä leipomokoulussa käynti sekä tutustumiskäynti leipomoon. Molemmissa oli mielenkiintoista käydä.
Toisella viikolla opin paljon Ranskalaisesta kulttuurista, paikallisista ihmisistä, erilaisita liikkeistä yms. Rakastin kiertokävelyitä, jossa pääsi tutustumaan rakennuksiin ja liikkeisiin. Varsinkin kierros kaupunkijunassa oli ihana. Oli upeaa kokea ja oppia uusia asioita!
Mainittakoot, että pääsimme myös shoppailemaan ja opimme sitäkautta asioimaan Ranskaksi.
Toisella viikolla ammatillisesti hienointa oli toinen leipomopäivä, jolloin pääsin tekemään paljon.
Sinä päivänä opin paljon leipomisesta ja erilaisista koneista. Silloin pääsin myös enemmän kommunikoimaan työparieni kanssa ja opin heiltäkin paljon uusia asioita.
Oli aika jännittävää verrata, että miten joku tietty asia tehdään eritavalla Ranskassa kuin Suomessa.
Viimeisten leipomotuntien aikana alkoi jo leipominen sujua hyvin ja sain taidoistani jopa kehuja!
Sisäoppilaitoksessa koki uusia asioita ja oppi paikallisten oppilaiden elämästä paljon.
Heidän elämä ja opiskelu on niin erilaista kuin meidän, ainakin joissain asioissa.
Itse en varmaankaan pystyisi asumaan sisäoppilaitoksessa, mutta siellä oppilaat tuntuivat kuitenkin viihtyvän.
Myös käynti Claude Monetin puutarhassa oli ihanaa! En olisi osannut käydä siellä lomamatkalla, niinkuin en monessa muussakaan paikassa missä kävimme.
Ruokailut olivat myös hieno kokemus. Ensimmäisellä viikolla teimme välillä itse ruokaa ja välillä kävimme ravintolassa syömässä. Toisella viikolla söimme pääasiassa sisäoppilaitoksessa, lukuunottamatta Pariisin ruokailuja. Oli jännittävää maistaa erilaisia ruokia. Ruoka oli yleisesti ottaen hyvää ja sitä söi mielellään.
Upeinta Pariisissa oli Eiffel-torni, jonka näkemistä olen odottanut jo lapsesta asti.
Varsinkin Eiffel-tornin huipulla käyminen ja sieltä ylhäältä Pariisin näkeminen oli unohtumatonta!
Pariisissa saimme myös hyvää ruokaa.
Kokonaisuudessa olen hyvin tyytyväinen koko reissuun. Opin tuntemaan luokkakaverini paremmin ja jo edeltä mainittuja asioita. Yksi hienoimmista asioista oli huomata oma kehittyminen. Se, että tuli päivä päivältä rohkeammaksi oli hienoa! Uskalsin puhua paljon enemmän Englantia kuin edellisillä matkoillani. Puheistani sai jopa selvää.
Kaksi viikkoa tuntui ensin pitkältä ajalta, mutta toisaalta se kyllä oli ihan sopiva aika. Pidemmän matkan aikana olisi ehtinyt koti-ikävä jo liian isoksi, lyhyemmällä matkalla taas olisi jäänyt asioita kokematta.
Nautin paljon koko matkasta ja siitä jäi hyvä muisto. Matka oli kyllä tekemisen arvoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti