Susannan Ranskan matka

Ennen matkaa oli odotus ja jännitys kova ja odotusaika lyheni koko ajan nopeammin ja nopeammin ja jännitys kasvoi päivä päivältä. Lentopäivänä ei vielä tajunnut että ''tänään lähdetään''. Ranskan suuntaan lähtevä lentomatka oli ensimmäinen minulle, joten jänitti sekin itse matkan lisäksi, meni tietenkin hyvin ja nopeasti ohi kun kaverin kanssa ihmetteltiin ja juteltiin. Laskeutuessa ja nähdessämme millaista seutua Ranskan maasto on, häkellyimme siitä näystä joka eroaa Suomesta täysin. Maa-alueet olivat täynnä peltoja jotka loivat upean tilkkutäkin ja siellä täällä oli söpöjä pikku kyliä joiden talot olivat kuin suoraan elokuvista.
Meni muutama päivä ennen kuin tosiaan tajusi olevansa Ranskassa. Ensimmäisen viikon ajan olimme majoittuneina Rouenin kaupungissa olevassa opiskelijahotellissa jossa jouduimme jakamaan sängyn huonekaverin kanssa mikä ei ollut täysin toiveiden mukaista mutta kyllä aina seuraavat päivät korvasivat epämiellyttävät yöt.



huoneistoistamme näkyvät rinteeseen rakennetut somat talot.

Ensimmäinen viikko meni hujauksessa. Kiertelimme eri puolilla Rouenin katuja ja vierailimme leipomokoulussa ja leipomossa joka kulki niin sanotusti omia teitään Ranskan parhaimmistoon kuuluvan leipurin mukana, he valmistivat kaikkea muuta paitsi täysin valkoista leipää/patonkia, jopa ruisleipää, taisi olla ainoa leipomo josta edes huomasimme olevan ruisleipää tarjolla edes. Oli myös monia erilaisia moniviljoja, toisin kuin suurin osa Ranskan leipomoista myy suurimmaksi osaksi vain tavallista ja valkoista patonkia ja leipää. Koko matkan söimmekin joka ikinen päivä joka aterialla valkoista patonkia mihin tottui tietenkin vaikka alussa pursui jo korvistakin ulos patonki, totuttua alkoi jo nauttimaan sen saannista joka aterialla vaikka loppujen lopuksi kaipasi suuren osan matkasta muutakin leipää, varsinkin kunnon ruisleipää, jota söinkin sunnuntaina heti aamupalaksi nauttien siitä naurettavan paljon. :D

Kävimme myös ensimmäisellä viikolla monilla toreilla kiertelemässä joista löytyi ihan kaikkea ja joka päivä ihan eri juttuja ja aina löytyi uutta. Ihastuimme erityisesti yhteen kojuun joka oli täynnä vanhoja kortteja joista olisi voinut tuoda mukanaan 90%, olivat kyllä sen hintasia että en viittinyt kuin ostaa viisi korttia äidille Suomeen muistoksi. Ensimmäisellä viikolla myös vahingoitin nilkkani, hakiessamme aamupatonkeja läheisestä leipomosta lopulle ryhmälle, väänsin nilkkani täysin nurin autotiellä olevalla kynnysportaikolla. onneksi kaverit riensivät tukemaan tien yli, ettei tarvinnut kontata kun jalka ei kantanut ollenkaan lihasshokin takia. Nilkka oli vaivannut koko matkan siitä lähtien ja vieläkin ajoittain jomottaa, vaikka parantumaan päin jo. mutta ei pilannut matkaa kun vaan sitkeästi mentiin eikä meinattu, välillä hampaat irvessäkin. majoituksen siirtopäivät olivat kyllä vielä rasittavampia kuin ennen vammaa, mutta kun päätin etten rupea avuttomaksi niin sillon mennään ja tehdään kaikki itse eikä turvauduta muihin yhden raajan takia.Kokonaisuudessaan ensimmäinen viikko meni todella nopeasti ja oli paljon paikkoja joissa kiertelimme ja paljon nähtävää. Teimme myös Rouenissa suurimmat osat shoppailuista Docks 76, ja paljon löytyikin vaikka rahaa jäikin odotettua enemmän matkan jäljiltä mutta sitten jatkuu Suomessa shoppailut, tosin ei ihan heti. Kiertelimme siellä ostoskeskuksia joka päivä jonkin verran, vaikka kuitenkin sen verran ettei shoppailemaan haluta vähään aikaan.

Seuraava viikko alkoi maanantaina siirrolla Val de Reuliin sisäoppilaitokseen joka aluksi vaikutti todella hirvittävältä ja niin eristeltyltä kaikesta. Siinä tuli hetkittäin toive päästä kotiin. Tiistai ja keskiviikko aamuna kauhistusta lisäsi kun me menimme leipomo ja konditoria opiskelijoiden tunnille mukaan kahdessa ryhmässä ihan keskenämme. Ensimmäinen päivä alkoi hämmentävästi kielimuurin takia mutta päivän päätteeksi jäi ihan hyvä tunne päivästä, vaikka opiskelijat olivat hyvin vilkkaita ja pörräsivät meidän ympärillämme. Luokka oli selvästi ensimmäisen vuoden ospiskelijoita ja sisälsi vain yhden tytön ja loput poikia. Työskentelytavat olivat erilaisia vaikka perimmiltään samoja tarkoituksia. Se hämmästytti että koko aamupäivä meni patonkien tekemiseen ruokalaan ja oli jokapäiväinen homma ilmeisesti heille. Patonkeja tehtiin kirjaimellisesti mittanauhan kanssa, eli tasan 35cm eikä melkein ja kohotettiin isolla vanerilla liinamenetelmällä jonka oppi nopeasti vaikka lauksi ihmetytti miksei käytä patonkipeltejä. Patongit, niinkuin kaikki tuotteet kohotettiin joka työpöydän alla olevalla hyllyköllä vaihtolämpökaapin sijasta, leipomossa oli luonnostaan kyllä jo niin lämmin että olisi ollut sähkön ja tilan tuhlausta käyttää kaappia. Teimme myös tiistai päivän päätteeksi koriste leipätaikinasta ruusukoristeet joista tuli todella hienoja ja nautin niiden tekemisestä todella paljon. Meillä tuli jopa hienompia kuin muiden, josta jotkut heistä vähän närkästyivätkin, leikillään tietenkin. Työt harmiksemme kuitenkin jäivät sinne emmekä ehtineet saamaan niistä kuviakaan tänne otettua.
keskiviikko alkoi hieman vähemmällä jännityksellä vaikka ei täysin ilmankaan. Minun ryhmä siirrettiin sinä päivänä konditoriaan jossa opiskelijat olivat jo aikuisia ja selvästi alallisesti kokeneempia. Oli hienoa päästä seuraamaan hieman heidän työtään mutta olisi toivonut että olisi saanut paremmin seurata kuin vain meidän pöydässä työskentelevää oppilasta.



Kahdessa tunnissa tuli ruusuja melkoisesti. Ylhäällä ranskalaisen ruusun malli.
Ja alla sekaisin meidän taidonnäytteet..

Meidät kirjaimellisesti lytättiin yhden pöydän ääreen meluavan tiskikoneen viereen tekemään mantelimassasta ruusuja joita oli aluksi kiva tehdä mutta kahdessa tunnissa kyllä siihenkin kyllästyy. Kukaan ei kommunikoinut meidän kanssamme vaan keskittyi täysin omaan juttuunsa ja tuli hieman olo että olimme siellä vain riesana ja tilaa viemässä. Hieman helpottuneina olimme siellä vain ruokailuun asti, eli noin yhteen kun he olivat jo lopettelemassa kun olisimme palaneet takaisin. Vietimme loppu koulupäivän asuntoloiden edessä olevalla nurmikolla odotellessa Hannun ja Hellevin paluuta asioiltaan. Hieman kurjalla päivällä oli ihan hyvä loppu kun saimme nauttia auringosta ja saimme hieman seuraakin ranskalaisista opiskelijoista. Meillä olisi alunperin ollut tarkoitus olla kolme päivää ranskalaisten kanssa tunteja mutta oli vain kaksi päivää heidän näytetöidensä takia.

Puutarhaa ennen kiertelemäämme kuuluisin osa, itämainen vesipuutarha, jonka lammessa oli
 paljon melusammakoita kurnuttamassa soidinmenojaan.

Torstaina lähdimme Maëlin opastuksella oikein omalla matkabussilla Claude Monetin uskomattomaan puutarhaan ja entiseen asuntoon kiertelemään.

Pala Claude Monetin upeaa puutarhaa.
Värit loistavat paikan päällä kymmenkertaisesti verrattuna kuvaan.
 

Claude Monetin kotitalo puutarhan yllä.
Yhtä uskomattoman upea ulkoa kuin sisältäkin.

Puutarhasta ja ylipäänsä koko paikasta jäi unelmainen kuva ja toivon jo kovasti pääseväni uudelleen sinne. Puutarha oli enemmän kuin oli koskaan osannut edes unelmoida puutarhan olevan ja puhumattakaan talosta joka oli kuin suoraan unesta uniikkeine huonekaluineen ja mystisen ilmapiirin ansiosta. Paikasta oli hyvin haikeaa lähteä kun tiesi ettei voi noin vain päästä takaisin.

Suloinen jäätelöauto josta nappasimme herkulliset itsetehdyt irtojäätelöt
hellettä helpottamaan.

 Torstai iltana tutustuimme vielä asuntolassa asuviin opiskelijoihin ja vastailimme moniin kysymyksiin ja uteluihin sekä teimme toivottavasti pitkäaikaisiakin ystävyyssuhteita ja otimme paljon yhteiskuvia eri henkilöille muistoiksi. Saimme paljon ihailevia kommentteja ja katseita meidän sinistä silmistä ja vaaleudestamme, mistä koko matka koheni niin ettei olisi halunnut sieltäkään lähteä vaikka Pariisi olikin siirtokohteena ja päätoiveena koko matkalle. Junamatka Pariisiin meni haikaillen takaisin koululle tutustumiensa ihmisten pariin. Saavuttuamme Pariisista jäi mieleen ne miljoonat portaat metroissa ja kaikkialle siirtymiseen kuuluvat monet vaihdot ja kiertelyt. Perjantaina kävimme kauan odotetulla Eiffel-tornilla mikä oli aivan uskomaton näky joka kerralla kun sen näki jostain. kävimme vielä sinä päivänä siellä jokiristeilyllä mikä oli helpotus sen päiväisen sateen ja tuulen kannalta, itse kiertue ei ollut kuitenkaan yhtä hyvä kuin olin odottanut mutta silti iloinen että päsimme siihen vaikka kauan haahuilimmekin sateessa etsien laivan lähtöpaikkaa. meillä kävi tuuri kyllä että pääsimme Eiffelissä käymään selkeällä säällä ennen kuin taivas sumeni melkein kokonaan ja alkoi satamaan.

Sää Eiffelin jälkeen jota pääsimme karkuun jokiristeilyn ajaksi.
 

Perjantai oli niin raskas ja tapahtumatäyteinen että illalla nukahti kuin lyhtypylväs vaikka huonetoverit kuulemma melusivat ja televisio huusi taustalla. Viimeinen ja takaisin tulopäivä meni todella nopeasti. Oli hienoa käydä kunnon ranskalaisessa ravintolassa kolmen ruokalajin lounaalla jossa sain tähän asti parhainta créme bruleeta ja maistelimme aterian yhteydessä hieman paremman makuista punaviiniä kuin aikaisemmalla viikolla maistamaamme.
Paluulento illalla oli todella haikea ja halusi joka edetyllä metrillä enemmän palata takaisin Ranskaan. Laskeutuessa myöhään Suomen puolelle näimme ikkunoista upean auringonlaskun ja alhaalla mustalla taustalla näkyvät valot olivat todella kaunis näky.

Kokonaisuudessaan Ranskasta jäi entistäkin parempi kuva ja on näin matkan jälkeen todella kova halu muuttaa jokin päivä sinne pysyvästikin lihanleikkaajan vaimoksi. Matkasta on syntynyt innostus opetella lisää ranskaa ja tutustumaan entistäkin enemmän ranskalaiseen kulttuuriin. Eli jäi todella hyvä tunne matkasta, jopa parempi kuin oli alussa kuvitellutkaan. Muistelen matkaa sydämellä ja odotan mahltamattomana että pääsisin uudestaan. :)